Rahapeliriippuvuuden diagnoosi tarkoittaa kliinistä arviota, jossa tunnistetaan toistuva ja haitallinen rahapelaaminen, joka aiheuttaa merkittävää kärsimystä tai toimintakyvyn heikkenemistä. Kansainvälisesti käytetty diagnostinen viitekehys on DSM-5 (AmericanPsychiatric Association) ja myös ICD-11 luokittelee rahapelaamisen riippuvuutta addiktiivisten käyttäytymisten joukkoon.
DSM-5:n kriteerit (rahapelihäiriö, Gambling Disorder)
Diagnoosi perustuu siihen, että henkilöllä esiintyy 4 tai useampi seuraavista oireista viimeisen 12 kuukauden aikana:
- Ajatukset pelaamisesta vievät paljon aikaa (ajatukset menneistä peleistä, suunnittelu tulevaa pelaamista tai tapojen hankkiminen rahaa pelaamista varten).
- Tarve pelata yhä suuremmilla panoksilla jännityksen tai mielihyvän saavuttamiseksi.
- Toistuvat yritykset vähentää tai lopettaa pelaaminen epäonnistuvat.
- Ärtyneisyys, levottomuus tai halun tunteet, kun yritetään vähentää tai lopettaa pelaaminen.
- Pelaaminen pakokeinona tunteista (esim. stressi, masennus, ahdistus).
- Pelaaminen yrittäen saada takaisin hävityt rahat (”chasing losses”).
- Valehtelu läheisille pelaamisen laajuudesta tai sen vaikutuksista.
- Pelaamisen vuoksi merkittävien suhteiden, työ- tai koulutyön tai uramahdollisuuksien vaarantuminen.
- Luottamuksen, taloudellisen tuen tai velan saaminen muilta pelaamisen seurauksena.
Vakavuusluokitus DSM-5:n mukaan:
- Lievä: 4–5 oiretta
- Keskivaikea: 6–7 oiretta
- Vaikea: 8–9 oiretta
ICD-11 ICD-11:n kuvaus korostaa samankaltaisesti toistuvaa, pakonomaisesti jatkuvaa pelaamista, josta seuraa merkittävä haitta tai heikentynyt toiminta-ala. ICD-11 painottaa myös jatkuvuutta ja kontrollin heikkenemistä.
Arviointi ja jatkotoimet
Diagnoosi tehdään kliinisen haastattelun ja tarvittaessa standardoitujen mittareiden (esim. PGSI, DSM-pohjaiset haastattelulomakkeet) avulla. Diagnoosin jälkeen suositellaan yksilöllistä hoitosuunnitelmaa, joka voi sisältää psykoterapiaa, lääkehoitoa, vertaistukea, talousneuvontaa ja tarvittaessa myös psykiatrista hoitoa.
.svg)
