Pekka: Pelikoukussa
Tuijotin tyhjää pankkitiliäni tietokoneen näytöltä. Taas kerran. Viimeisetkin sata euroa olivat kadonneet netin kolikkopeleihin eilisiltana. Käteni vapisivat hieman kun suljin selaimen välilehden.
Kolme kuukautta sitten olin menettänyt työni IT-alalta, kun myöhästelyt ja keskittymis kyvyttömyyteni olivat käyneet liian ilmeisiksi. Esimies oli huomannut, että pelasin nettikasinolla työaikana. Se oli ollut häpeän hetki, mutta silti en ollut kyennyt lopettamaan.
Alkuun pelaaminen oli ollut vain viatonta ajanvietettä. Muutama euro siellä täällä, jännittävä tunne voiton mahdollisuudesta. Mutta vähitellen panokset kasvoivat, ja samalla kasvoi pakonomainen tarve pelata yhä enemmän. Häviöt piti voittaa takaisin, voitot taas sijoittaa uudelleen "varman päälle".
Nyt tajusin vihdoin tilanteeni vakavuuden. Vuokrarästit kasvoivat, ja jääkaappi oli tyhjä. Minun oli tehtävä jotain.
Paf neuvoi minut Contral Clinicsin hoito-ohjelman pariin. Epäröin hetken ennen kuin sain puhelun terapeutilta. Ääni puhelimen päässä oli ystävällinen ja ymmärtäväinen.
"Et ole yksin tämän kanssa", sanoi Contralin terapeutti. "Meillä on erityisohjelma juuri rahapeliriippuvuudesta kärsiville."
Viikkoa myöhemmin istuin Contral Clinicsin odotusaulassa. Terapeuttini sanoi: "Ensimmäinen askel on myöntää ongelma ja hakea apua. Sen olet jo tehnyt", hän kannusti ensimmäisessä tapaamisessa.
Hoito-ohjelma oli monipuolinen. Yksilöterapiasessioissa opin tunnistamaan pelaamisen laukaisevat tekijät - stressin, yksinäisyyden ja epäonnistumisen pelon.
Käytännön työkaluista erityisen tärkeäksi osoittautui"STOPP"-tekniikka: Stop (pysähdy), Take a breath (hengitä), Observe (tarkkaile tunteitasi), Perspective (mieti tilannetta laajemmassa perspektiivissä), Proceed (toimi viisaasti). Aina kun pelaamisen halu nousi pintaan, käytin tätä menetelmää.
Terapeuttini kannusti minua myös asentamaan pelaamisen esto työkaluja tietokoneeseeni ja pyysi läheisiä tukihenkilöitä mukaan toipumis prosessiini.
Kuusi kuukautta myöhemmin olin löytänyt uuden työn ja saanut talouteni järjestykseen. Ennen kaikkea olin oppinut elämään ilman rahapelejä. Vapaa-aika täyttyi liikunnasta, lukemisesta ja ystävien tapaamisesta - asioista, jotka todella rikastuttavat elämääni.
Kristian:Elämäni oli netissä
Nimeni on Kristian ja olen 26-vuotias. Haluan kertoa teille tarinan siitä, miten ensin vajosin nettiriippuvuuteen ja sen jälkeen löysin takaisin elämäni.
Vielä kaksi vuotta sitten elämäni oli täysin sekaisin. Olin virallisesti opiskelija, mutta todellisuudessa vietin päivät ja yöt tietokoneen ääressä pelaten. Aluksi se oli vain viihdettä stressin purkamiseen, mutta vähitellen pelaaminen vei minut mukanaan. Tunnit kuluivat huomaamatta, tentit ja deadlinet menivät ohi, ja lopulta en enää osallistunut luennoille lainkaan.
Vanhempani olivat huolissaan, ystävät alkoivat vältellä, ja itsetuntoni romahti. Tiesin ongelman olemassaolon, mutta en osannut irrottautua siitä. Pelaaminen oli sekä pakoa todellisuudesta että syy siihen, miksi todellisuus tuntui entistä ahdistavammalta.
Käännekohta tuli, kun siskoni löysi minulle Contral Clinicsin hoito-ohjelman. Aluksi vastustelin – ajattelin selviäväni yksin. Mutta kun ymmärsin, että olin menettämässä kaiken, mitä arvostin, päätin ottaa avun vastaan.
Hoito-ohjelman läpikäynti ei aina ollut helppoa. Jouduin kohtaamaan itseni ja sen, miten riippuvuus oli vaikuttanut elämääni. Opin kuitenkin ymmärtämään riippuvuuden mekanismeja ja sain työkaluja hallita impulssejani. Terapeutti auttoi minua löytämään uusia tapoja käsitellä stressiä ja yksinäisyyttä.
Vähitellen aloin rakentamaan rutiineja uudelleen. Palasin opiskelemaan, ensin vain muutaman tunnin päivässä. Liikuin ulkona, tapasin ystäviä kasvotusten enkä vain verkossa. Löysin uusia harrastuksia, jotka toivat iloa.
Ja sitten tapasin Emman kirjastossa. Hän oli siellä opiskelemassa samaa ainetta. Aluksi juttelimme vain opiskeluasioista, mutta vähitellen tutustuimme syvemmin. Kerroin hänelle avoimesti menneisyydestäni, ja hänen ymmärryksensä ja tukensa yllättivät minut.
Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, muutamme yhteen. Emma on opettanut minulle, että elämä voi olla rikasta ja täyteläistä ilman pakonomaista tarvetta paeta sitä. Opiskelent aas innostuneena, minulla on tavoitteita tulevaisuudelle, ja osaan nauttia yksinkertaisista hetkistä.
Kiitollisuus täyttää sydämeni joka päivä – kiitollisuus siitä, että sain apua, rohkeutta muuttua ja mahdollisuuden muuttaa elämääni.
