Seppo: Takaisin yrittäjän elämään
Nimeni on Seppo, ja olen 55-vuotias yrittäjä. Haluan kertoa tarinani, koska uskon, että se voi auttaa muita samankaltaisessa tilanteessa.
Kymmenen vuotta sitten johdin menestyvää teknologia-alan yritystä. Ulkoapäin kaikki näytti loistavalta – iso talo, kallis auto, arvostettu asema liike-elämässä. Mutta sisälläni paineet kasvoivat päivä päivältä. Asiakkaat vaativat yhä enemmän, kilpailu kiristyi, ja henkilöstö ongelmat stressasivat minua jatkuvasti.
Aluksi otin yhden lasin viiniä illalla rentoutuakseni. Se tuntui auttavan, joten pian yksi lasi muuttui kahdeksi, sitten kolmeksi. Vähitellen huomasin janoavani alkoholia jo päiväsaikaan. Piilottelin pulloja toimistoon ja kotiin. Perheeni huolestui, mutta torjuin heidän huolensa.
Alkoholi vaikutti yhä enemmän päätöksenteko kykyyni. Tein huonoja liiketoiminta valintoja, menetin tärkeitä asiakkaita ja työntekijöitä. Samalla markkina muuttui selvästi huonommaksi yrityksen kannalta. Kilpailu kiristyi. Vuonna 2018 yritykseni kaatui konkurssiin. Menetin kaiken – yrityksen, talon, ja lopulta myös perheeni luottamuksen.
Ymmärsin tarvitsevani apua. Ystäväni suositteli Contral Clinicsin hoito-ohjelmaa. Siellä sain ammattilaisten tukea ja opin ymmärtämään riippuvuuttani. Terapiasessiot auttoivat minua käsittelemään stressiä terveellisillä tavoilla. Lääke antoi selkänojan tavoitteiden saavuttamiseen.
Toipuminen oli mielenkiintoinen prosessi. Opin uusia stressin hallintakeinoja: liikuntaa, mindfulnessia ja avoimempaa kommunikaatiota läheisteni kanssa. Rakensin luottamuksen takaisin askel askeleelta.
Vuonna 2022 perustin uuden, pienemmän it-konsultointi yrityksen. Tällä kertaa teen asiat eri tavalla – asetan realistiset tavoitteet, delegoin vastuuta ja pidän kiinni terveistä elämäntavoista. Yritykseni kasvaa vakaasti, ja mikä tärkeintä– alkoholiongelmaa minulla ei enää ole.
Haluan sanoa kaikille, jotka kamppailevat samanlaisten ongelmien kanssa: apua on saatavilla, ja uusi alku on mahdollinen. Se vaatii rohkeutta pyytää apua, mutta se on sen arvoista.
Kirjailijan kiirastuli
Olen kirjailija, vieläpä kohtalaisen menestynyt ja tunnettu. Muistan vielä sen hetken, kun istuin tyhjän sivun edessä jo kolmatta tuntia peräkkäin. Näppäimistö odotti turhaan, ja ajatukset kiisivät kaikkialle muualle kuin tarinoihin, joita minun piti kirjoittaa. Se oli vain alkua sille kierteelle, joka vei minut lähes pohjille.
Aluksi se oli vain pieni lasillinen viiniä illalla "rentouttamaan mieltä". Sitten yksi lasillinen iltapäivällä "vapauttamaan luovuutta". Pian huomasin istuvani kirjoituspöydän ääressä jo aamupäivällä, pullo käden ulottuvilla. Sanoin itselleni, että suurimmat kirjailijat olivat aina juoneet. Sehän oli vain osa prosessia.
Todellisuus oli kuitenkin toisenlainen. Päivät sulivat toisiinsa alkoholinhämärässä. Määräajat menivät ohi, kustantajani soitteli yhä harvemmin, ja lopulta ystävätkin alkoivat väistellä. Kirjoittaminen, jota rakastin eniten maailmassa, oli muuttunut mahdottomaksi. Kädet tärisivät, ajatukset olivat sumentuneet, ja luova energia oli kuollut.
Herääminen tapahtui eräänä aamuna, kun heräsin kohmelossa. Ajattelin, ettäse oli pohja. Tajusin, että olin menettämässä kaiken sen, mitä pidin arvossa.
Googlasin apua ja löysin Contral Clinicsin. Koin heti, että tämä ohjelma olisi minulle sopiva. Varasin ensimmäisen ajan saman tien. Vaimoni kannusti, siitä hänelle kiitos.
Hoito-ohjelma oli tarkalleen sitä, mitä tarvitsin. Terapiat auttoivat ymmärtämään, etten ollut yksin tämän ongelman kanssa. Lääkitys tasasi kemian aivoissani, ja terapeutti auttoi löytämään uusia tapoja käsitellä luovaa ahdistusta ja painetta.
Ensimmäiset päivät olivat vaikeimmat. Kädet tärisivät, yöt olivat unettomia, ja ajatukset olivat kaaoksessa. Mutta lääkäri ja terapeutti tukivat minua ja päätöstäni.
Parin kuukauden kuluttua istuin taas kirjoituspöytäni ääressä, mutta nyt kaikki oli erilaista. Mielessäni oli kirkkautta, jota en ollut tuntenut vuosiin. Ensimmäiset sanat valuivat paperille kuin vesi vapaassa virrassa .Käsieni tärinä oli kadonnut, ja sen tilalle oli tullut varma ote näppäimistöön.
Tarina, joka syntyi seuraavien viikkojen aikana, oli syvempi ja todellisempi kuin mikään, mitä olin aikaisemmin kirjoittanut. Se kertoi taistelusta, putoamisesta ja nousemisesta. Se kertoi toivosta pimeimmilläkin hetkillä.
Nyt, pari vuotta myöhemmin, olen julkaissut kaksi romaania, jotka ovat saaneet parhaat arviot urani aikana. Lukijat kirjoittavat minulle kertoen, kuinka tarinani ovat auttaneet heitä omissa kamppailuissaan. Se on palkitsevampaa kuin mikään myyntilista tai palkinto.
Matka on ollut yllättävän helppo. Täysraittius ei minulle sopisikaan. Sosiaalisissa tilanteissa ei ole mitään vaikeuksia, koska lasillisen tai parin voin aina ottaa.
Kirjoittaminen tuntuu nyt taas siltä ihmeeltä, joka se oli aikaisemmin. Sanat virtaavat luonnollisesti, tarinat heräävät eloon, ja luovuus ei enää tarvitse alkoholia polttoaineekseen. Olen löytänyt inspiraation todellisista tunteista - kivusta, toivosta, rakkaudesta ja taistelusta.
Joskus mietin, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi aloittanut hoito-ohjelmaa. Todennäköisesti olisin menettänyt kaiken: urani, terveyteni, ehkä henkenikin. Sen sijaan löysin jotain paljon arvokkaampaa – löysin itseni.
Nyt kun istun tämän tekstin äärellä, kirkas aamu paistaa työhuoneeni ikkunasta. Kahvikuppi höyryää pöydällä, ja edessäni odottaa tyhjä sivu, täynnä mahdollisuuksia. En enää pelkää sitä. Sen sijaan hymyilen, ja alan kirjoittaa.Tämä on minun tarinani, ja se jatkuu joka päivä uudelleen.
Kiitollisuus täyttää sydämeni - kiitollisuus ContralClinicsille, joka antoi minulle toisen mahdollisuuden, ja itselleni javaimolleni siitä, että uskaltauduin pyytämään apua. Se oli paras päätöselämässäni.
Ulla: Uusi alku
Istuin toimistoni ikkunan ääressä ja katselin kaupungin kiireistä elämää. Viisikymppisenä projektipäällikkönä olin saavuttanut kaiken mitä olin nuorena haaveillut – menestyksekkään uran, kauniin kodin ja arvostuksen kollegoiltani. Silti tunsin itseni tyhjäksi.
Vuosien saatossa työn stressiin ja yksinäisyyteen oli hiipinyt päivittäinen viinilasi illalla. Yksi lasi oli muuttunut kahdeksi, sitten kolmeksi. Pian huomasin tarvitsevani viiniä rentoutuakseni joka ilta. Aamuiset päänsäryt ja väsymys alkoivat vaikuttaa työsuoritukseeni.
Käännekohta tuli, kun paras ystäväni Kirsi rohkeni puhua asiasta suoraan:"Ulla, olen huolissani sinusta. Olet muuttunut."
Aluksi kielsin ongelman, mutta ystäväni huolestuneet sanat jäivät vaivaamaan. Eräänä aamuna katsoin itseäni peiliin ja näin väsyneen, sammakkosilmäisen naisen. Tiesin, että oli aika hakea apua.
Contral Clinicsista löysin juuri sen, mitä tarvitsin. Hoito-ohjelma eisyyllistänyt minua, vaan tarjosi käytännöllisiä työkaluja. Ensimmäisessä tapaamisessa terapeutti selitti, miten alkoholiriippuvuus kehittyy vähitellen ja että siitä voi päästä eroon samalla tavalla – askel kerrallaan.
Ohjelma sisälsi sekä yksilöterapiaa että lääkettä. Lääke todella auttoi vähentämään alkoholin käyttöä. Opin tunnistamaan stressin merkit ja löytämään vaihtoehtoisia rentoutumiskeinoja. Lukeminen ja liikunta korvasivat vähitellen illan viinirituaalini.
Koska täysraittius ei ollut tavoitteena, silloin tällöin voin hyvällä omallatunnolla nauttia hyvästä viinistä ja ruuasta hyvässä seurassa. Uudet harrastukset antoivat sisältöä elämääni. Aloitin joogakurssin ja liityin vapaaehtoisjärjestöön.
Nyt minulla on syytä hymyyn. Energia on palannut, ajatteluni on kirkasta ja unelmat tulevaisuudesta tuntuvat taas mahdollisilta. Viimeisessä seurantatapaamisessa terapeutti oli sanonut: "Olet tehnyt hyvää työtäitsesi eteen."
Tiesin, että matka jatkuu päivä kerrallaan, mutta olin löytänyt takaisin itseni – vahvemman ja viisaamman version itsestäni. Se kävi sitä paitsi yllättävän helposti.
