Antabus

category
ARTIKKELI
calendar
19.10.2026
Contral Clinicsin hoitotiimi

Antabus on alkoholiriippuvuuden hoitoon käytettävä reseptilääke, jonka vaikuttava aine on disulfiraami. Se ei vähennä juomahimoa, vaan estää alkoholin normaalin hajoamisen elimistössä. Jos Antabusta käyttävä ihminen juo alkoholia, seuraa voimakas ja epämiellyttävä Antabus-reaktio. Lääke tukee täysraittiutta, ja se toimii parhaiten valvotusti otettuna osana muuta hoitoa.

Mikä Antabus on?

Antabus on disulfiraamin kauppanimi. Disulfiraamia on käytetty alkoholiriippuvuuden hoitoon 1940-luvun lopulta lähtien, ja Suomessa nimi Antabus on vakiintunut lähes koko lääkkeen yleisnimeksi. Suomessa Antabus on saatavilla poretablettina, joka liuotetaan veteen.

Antabus on yksi neljästä Suomessa alkoholiriippuvuuden hoitoon käytetystä lääkkeestä. Muut ovat naltreksoni, nalmefeeni ja akamprosaatti.

Miten Antabus vaikuttaa?

Elimistö hajottaa alkoholin maksassa kahdessa vaiheessa: ensin asetaldehydiksi ja sen jälkeen etikkahapoksi. Antabus estää jälkimmäisestä vaiheesta huolehtivan aldehydidehydrogenaasi-entsyymin toiminnan. Kun alkoholia juodaan, myrkyllistä asetaldehydiä kertyy vereen, ja se aiheuttaa Antabus-reaktion.

Lääke toimii siis pelotteena: juomisesta tulee niin epämiellyttävää, ettei sitä kannata tehdä. Antabus ei kuitenkaan vaikuta aivojen palkitsemisjärjestelmään eikä vähennä alkoholinhimoa.

Antabus-reaktion oireet

Reaktio voi syntyä jo hyvin pienestä alkoholimäärästä, ja se alkaa yleensä nopeasti juomisen jälkeen. Tyypillisiä oireita ovat:

  • kasvojen ja ylävartalon punoitus ja kuumotus
  • sydämentykytys
  • pahoinvointi ja oksentelu
  • päänsärky ja huimaus
  • verenpaineen lasku

Suuret alkoholimäärät voivat aiheuttaa hengitysvaikeuksia, pyörtymisen ja vaarallisen verenpaineen laskun. Voimakas reaktio vaatii aina lääkärin hoitoa.

Antabuksen käyttö käytännössä

Antabus on reseptilääke, jonka aloittamisesta päättää lääkäri yhdessä potilaan kanssa. Hoidon voi aloittaa vasta, kun alkoholi on kokonaan poistunut verestä. Lääke otetaan lääkärin ohjeen mukaan joko päivittäin tai kahdesti viikossa, tavallisesti aamulla.

Disulfiraami poistuu elimistöstä hitaasti. Alkoholia on siksi vältettävä koko hoidon ajan ja vielä noin kaksi viikkoa viimeisen annoksen jälkeen. Reaktion voi aiheuttaa myös piilevä alkoholi, esimerkiksi:

  • ruoanlaitossa käytetty viini tai likööri
  • alkoholia sisältävät lääkkeet, kuten osa yskänlääkkeistä ja tipoista
  • partavedet, suuvedet ja muut alkoholipitoiset kosmetiikkatuotteet

Antabusta eisaa koskaan antaa kenellekään salaa. Se on kielletty ja voi olla hengenvaarallista.

Haittavaikutukset ja kenelle Antabus ei sovi

Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat väsymys, uneliaisuus, päänsärky, makuaistin häiriöt, pahanhajuinen hengitys ja vatsavaivat. Antabus voi myös nostaa maksa-arvoja ja harvoin aiheuttaa vakavan maksavaurion, minkä vuoksi maksa-arvoja, kuten ALAT-arvoa, seurataan hoidon aikana. Jos hoidon aikana ilmenee keltaisuutta, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia tai kuumetta, on otettava heti yhteyttä lääkäriin.

Antabus ei sovi esimerkiksi henkilölle, jolla on hoitamaton sydämen vajaatoiminta, vaikea psyykkinen häiriö tai psykoosi tai vaikea aivovaurio. Sitä ei suositella raskauden ensimmäisellä kolmanneksella eikä imetyksen aikana. Lääkkeellä on yhteisvaikutuksia muun muassa varfariinin, fenytoiinin, bentsodiatsepiinien ja metronidatsolin kanssa, joten lääkärin on tiedettävä kaikki käytössä olevat lääkkeet.

Kuinka tehokas Antabus on?

Antabuksen teho riippuu ennen kaikkea siitä, otetaanko lääke säännöllisesti. Koska tabletin voi jättää ottamatta silloin, kun tekee mieli juoda, parhaat tulokset on saatu valvotussa käytössä, jossa lääke otetaan esimerkiksi hoitajan tai läheisen nähden.

Suomalaisessa vertailututkimuksessa disulfiraami vähensi runsasta juomista alkuvaiheessa tehokkaammin kuin naltreksoni ja akamprosaatti, mutta erot tasoittuivat noin puolen vuoden jälkeen. Antabus sopii parhaiten motivoituneelle, täysraittiuteen sitoutuneelle ihmiselle, jolla on ympärillään tukea.

Antabus vai naltreksoni ja nalmefeeni?

Antabus ja opioidiantagonistit naltreksoni ja nalmefeeni toimivat täysin eri periaatteella:

  • Antabus tekee juomisesta epämiellyttävää. Tavoitteena on täysraittius, eikä alkoholia saa juoda lainkaan.
  • Naltreksoni ja nalmefeeni vaimentavat alkoholin tuottamaa mielihyvää aivoissa. Juomahimo heikkenee vähitellen, ja tavoitteena voi olla joko     juomisen vähentäminen tai lopettaminen.

Contral Clinicsin hoito perustuu Sinclair-menetelmään, jossa naltreksoni tai nalmefeeni yhdistetään kognitiiviseen terapiaan. Hoito ei edellytä täysraittiutta eikä katkaisuhoitoa. Jos Antabus tuntuu liian ehdottomalta tai täysraittius ei tällä hetkellä ole realistinen tavoite, alkoholinkäytön vähentäminen voi olla toimiva ensimmäinen askel.

Usein kysyttyä Antabuksesta

Kuinka kauan Antabus vaikuttaa viimeisen tabletin jälkeen? Antabus-reaktio on mahdollinen noin kahden viikon ajan viimeisestä annoksesta, koska lääke poistuu elimistöstä hitaasti.

Vähentääkö Antabus juomahimoa? Ei. Antabus estää juomista pelotteen avulla, mutta ei vaikuta himoon. Himoa vähentäviä lääkkeitä ovat esimerkiksi naltreksoni ja nalmefeeni.

Voiko Antabusta käyttäessä juoda alkoholitonta olutta? Alkoholittomissakin juomissa voi olla pieniä määriä alkoholia, joten niiden käytöstä kannattaa kysyä hoitavalta lääkäriltä.

Saako Antabusta ilman reseptiä? Ei. Antabus on reseptilääke, ja sen käyttö edellyttää lääkärin arviota ja seurantaa.

Mikä hoito sopisi sinulle?

Mikään yksittäinen lääke ei ole paras vaihtoehto kaikille. Jos mietit omaa tilannettasi, voit tehdä alkoholiriippuvuustestin tai varata infokäynnin, jossa käymme luottamuksellisesti läpi hoitovaihtoehdot. Lue lisää Contral-hoidosta alkoholiriippuvuuteen.

Lähteet

  • Fimea: Antabus 200 mg poretabletti, pakkausseloste ja valmisteyhteenveto
  • Käypä hoito -suositus: Alkoholiongelmaisen hoito. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
  • Laaksonen E. ym. A randomized, multicentre, open-label, comparative trial of     disulfiram, naltrexone and acamprosate in the treatment of alcohol     dependence. Alcohol and Alcoholism 2008;43(1):53–61

‍

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita